Tilkkuilua

 Olen aina ihaillut muiden tekemiä tilkkutäkkejä, mutta ajatellut etten minä sellaista jaksa tehdä. Tuossa sitten joulunpyhien jälkeen aloitin kangaskaapin siivouksen ja niitä tilkkuja ja kangaspalojahan riitti ihan reilusti. Oli pientä tilkkua ja isompaa kangaspalasta, mitkä roikkui kaapissa ilman inspiraatiota, kun niistä oli jo jotain aiemmin tehty. Koska en tiennyt mitä niille kaikille oikein tekisin, päätin tehdä ensimmäisen tilkkupeittoni. Ensin siitä piti tulla piknik-peitto, mutta matkan varrella suunnitelma muuttui sohvapeitoksi, mihin kaikki mahtuisimme kääriytymään pakkasiltoina, mutta loppujen lopuksi päätin tehdä siitä pussilakanan tytölle. Hyvä idea? Tai ei. Sellainen siitä tuli. Enpäs arvannut sen valmiina painavan ihan niin paljoa. Mutta jos ei pussilakanana käyttöä tule, mietin jo jatkoa päiväpeitoksi.

Tilkkujen kooksi valikoitui 20cm x 20cm. Totesin 10cm x 10cm olevan aika pieni ja hermoja raastava ompelukokemus näin ensimmäiseksi tilkkupeitoksi. Sitäpaitsi 20cm x 20cm kokoisista paloista oli helppo laskea pussilakanan 150cm x 200cm kooksi saumanvaroineen. Kaivoin kaapista kaikki tilkut ja pidempään "hilloutuneet" kangaspalat ja leikkelin ne pahvipalasen kanssa yksitellen paloiksi. Osasta kankaista sai useampia paloja ja osaa vain 1kpl. Levitin olohuoneen lattialle pussilakanan ja sen päälle aloin asettelemaan tilkkuja. Koska tilkkujen määrä vaihteli ja värisävyt samoin, päätin laittaa palat täysin randomisti ja aloin ommella paloja yhteen rivi kerrallaan. Niinhän siinä kävi että ilta vierähti nopeasti ja saumuri sauhusi usean tunnin putkeen.
 

 Taakse jätin isompia kangaspaloja, koska 150 x 200 kokoista yksittäistä kangasta ei minulla ollut ja tähän pääsi loppuja isompia paloja, mitkä kaapissa pyörivät odottelemassa tekijää. Tuota päärynäkangasta ostin aikanaan ompelu-urani heh alussa ja tein siitä leggarit tytölle ja sen jälkeen se on sen n.2v ollut kaapissa. Marimekon ruutukankaasta olen tehnyt silloin tällöin aina jotain pientä, sitä oli minulla korallin värisenäkin (etupuolella viimeiset palat) ja olikin jo kiva saada kangas käytettyä kokonaan kaapista pois.

 Pussilakanan yläkulmissa on käsiaukot helpottamassa peiton laittamista.

 Kaveriksi tilkkupeitolle tein trikoosta tyynyliinan. Koska tilkkuinen tyynyliina voi tuntua vähän epämukavalta pään ja kasvojen alla, en tilkkuillut sitä. Leijonakuningas on yksi kestosuosikeistani, lapsena katsoin sitä uudestaan ja uudestaan kyllästymättä. Omat lapsenikin ovat sitä tykänneet katsoa, ei kyllä niin suurella palolla kuin itse aikanani. Melkein tekisi mieli napata tyynyliina omakseni.

 Lapsuusmuisto haasteen aikana painettiin tytön kanssa vaahteranlehdillä ja sieltä jäi yksi painettu kangaspala käyttämättä. Sen käytin nyt tyynyliinan toiselle puolelle.

 

Tässähän nämä valmiina odottamaan käyttäjää. Tässä jo seuraavaa tilkkuiluprojektia suunnittelen, sen verran tuota tilkkua ja ompelujätettä syntynyt viime vuosien aikana. Itse en ainakaan raaski helpolla luopua mistään, vaan ajattelen, josko sitä joskus johonkin tarvitsisi. Tarvitsee tai ei, niin päätin että nyt niistä on jotain tehtävä. Onneksi seraavaan projektiin saan suunnitteluapua keskimmäiseltä lapselta. Tästä varmasti lisää ensi vuoden alussa, jos suunnitelmissa onnistutaan.

Oikein mukavaa loppu vuotta ja onnea vuodelle 2016!

Pyhien viettoon rennosti collegella

Joulunpyhät tulossa ja sinne tarvitsi hieman rentoa ja mukavaa vaatetta. Hupparitunika Annukan aurinkoiset blogin inspiroimana. Kaavaa etsin, millä toteuttaisin ja OB Woman lehdestä löytyikin hyvännäköinen hupparin kaava. Pidensin helmaa reilulla kädellä ja pyöristin takaa. Mietin muitakin muokkauksia, mutta päätin mennä kaavan mukaan. Taitoin kaavan kahtia ja leikkasin eriväriset kankaat, nostin etukappaleen kaavan itseni päälle ja hihan kädelle ja katsoin kohdan mistä hihat pätkäisen. Myönnän, että hieman jännitti osuuko hihojen sauma samaan kohtaan, mutta niin ne vain kohtasivat. Tunikasta tuli juurikin mieleiseni, mukavan rento ja lämmin pidettäväksi. Satulahihat (?) on mukavaa vaihtelua perushihoihin. Huppu on mielestäni turhan muhkea, sitä pienennän jos vielä kaavaa käytän, mutta muuten kaava sopii minulle erittäin hyvin ja vastaa kokoa sillä käytän S/36 vaatetta.

 Olin tehnyt housuja pojalleni OB 4/15 löytyneestä kaavasta ja koska ne näytti mukavilta pojan päällä, päätin tehdä itselleni samalla kaavalla. Valitsin kooksi 170, mistä hieman lyhensin lahkeita. Lahkeet jäi vieläkin pitkiksi, mutta ei käyttöä haittaa kun on resorit lahkeissa. Mukavat kotihousut.

Vyötäröllä leveä resori keltaisilla nauhoilla. Saa syödä vapaasti jouluherkkuja :)

Kaavat:

-Tunika OB Woman 5/15 Get Moving koko 36

-Housut Ob 4/15 Juggler koko 170

Kankaat:

-Huppari petrooli harjattu joustocollege Kangaskapina, 

              alaosa sininen 100% puuvilla college Jyväskylän kangaskauppa

-Housut 100% puvuilla college Nappinja, 

   housujen resori Jyväskylan kangaskauppa,

keltainen nauha on kengännauha 

 Näiden tonttujen myötä toivotan rauhaisaa joulun aikaa 

ja 

paljon ompeluaikaa ja inspiraatiota vuodelle 2016 !

Käsitöitä lapsuusmuistojen siivittämänä

Vaapulan blogissa on ollut syksyn mielenkiintoisia haasteita. On ollut mukava seurata taitavien käsityöihmisten erilaisia töitä ja ihanaa kun joku jaksaa järjestää näitä haasteita. Itse tykkään kovasti niihin osallistua, kun haaste antaa aina hieman lisäpotkua käsityö harrastukselle. Osallistuin lapsuusmuisto-osioon. Mietin miten lähestyisin aihetta, ideoita oli monia ja oli vaikea päättää minkä niistä toteuttaisi..

Syksy on ollut ihanan lämmin ja aurinkoinenkin. Tyttö on keräillyt usein vaahteranlehtiä ja eräänä päivänä ulkoillessa sanoi että haluaisi maalata niitä. Muistin kotona olevan kangasvärejä ja siitä se ajatus lähti. Omissa lapsuusmuistoissa muistan kuinka tykkäsin lapsena kovasti piirrellä ja askarrella ja erilaisia töitä kertyi niin kotona kuin koulussa. Vieläkin on tallessa joku ala-asteella tehty penaalini ja yläasteella neulotut villasukat ja ommellun paidan käytin reikäiseksi asti. Ja muistan kuinka kaiversin kipsityötä melkein itku silmässä, muutaman kolon siihen sain aikaiseksi, mutta valmista tuli. Ei ne tekeleeni niitä kauneimpia ja taidokkaimpia ollut, mutta sitäkin rakkaampia. Ja ai, kun olin tyytyväinen omatekemiin juttuihin! Siitäkin syystä olen tyytyväinen että olen hypännyt käsitöiden pariin, vaikka välillä olen valmis heittämään koneet ikkunasta ulos, niin kyllä se silti on ihana sanoa lapsen paitaa ihastelevalle, että ihan ite tein.

Tyttö valikoi kankaat mihin maalaa. Yhdessä katsottiin värit ja sekoitettiin keltaista ja punaista syksyn väreissä. Tyttö maalaili innokkaana lehteä ja yhdessä painettiin se kankaalle, eikä tietenkään pienistä virheistä ja maalin leviämisestä välitetty. Tyttö vielä lisäksi maalaili vapaasti violettia kimallemaalia lehden ympärille.

Ja kas kummaa, poikakin innostui asiasta ja halusi tehdä itselleen tyynyliinan. Joten siitä rohkeasti otti pensselin ja maalin ja alkoi hommiin. Poika silloin tällöin pyytää että saisi ommella ja usein annankin jotain tilkkua ommeltavaksi. Nyt tulikin pojalta hyvä idea tehdä tyynyliina itse, se onkin mukavan helppo tehdä. Yhdessä katsottiin mittoja tyynystä ja leikattiin kangas, lähes omatoimisesti poika sitten ompeli saumat kasaan. Kun tyynyliina oli valmis, poika samantien vaihtoi sen itselleen ja oli oikeinkin tyytyväinen itse tekemästä tyynyliinasta. Ja ehkäpä vielä tyytyväisempi oli äiti :)

Tässä valmiit tuotokset; pyjama minun ompelemana. Tyttö muistaa kyllä mainita kuinka teki kuvan ihan itse. Ja pojan itselleen tekemä tyynyliina, josta heti muodostui lemppari. Raitakangas (ylempänä kuvassa) vielä odottaa mitä siitä tulisi, sitä ei tyttö vielä osannut päättää tehdäänkö tyynyliina, mekko vai pyjama. Toivottavasti näistä jää omille lapsille mukavia muistoja.

Kiitos Vaapula! Oli mukava osallistua haasteeseen!

Nahkalaukku

Nahkalaukku, mikä on odottanaut valmistumistaan jo useamman kuukauden. Ensin suunnittelin, mietin kokoa, sitten leikkelin nahkaa, valmistelin ja mietin. Pohdin ja mallailin. Tein etupuolen laukusta kuvahaulla löytyneen laukun inspiroimana. Se jäi siihen. En tiennyt mitä teen toiselle puolelle laukkua. Sitten löysin kirpparilta muutamalla eurolla pussilakanan mikä sopi hyvin sisälle. Siitä suunnittelu taas jatkui.

 Kun vihdoin sain laukun etupuolen ja takaosan suunniteltua ja leikeltyä, liimailin nahkaliimalla palaset reunoista kiinni, jotta ompelu olisi helpompaa. Ompelin nahkapalat yhteen. Sitten iskikin tauko, jälleen. En tiennyt miten ihmeessä ompelisin vetoketjun, sillä nahkakerroksia tulisi niin paljon vetoketjun tikkaukseen, ettei ompelukoneeni siitä selviytyisi. Katselin keskeneräistä laukkua ohimennen ompelunurkkauksessa ja ehkä jo vähän luovutin. Laukku odotti siinä tilanteessa varmaan yli kuukauden, kunnes päätin että nyt en ompele muuta ennen kuin laukku on valmis. Sitten ei auttanut muu kuin tarttua uudestaan hommiin, jotta voisi ommella muutakin.

 Mietin miten vetoketjun ompelisin ja päädyin lisäämään nahkakaitaleen ja kääntämään sen sisäpuolelle. Niin ei tarvitsisi miettiä kuinka vetoketjun ompelee ja tikkää päältä. Loppujen lopuksi en edes tikkauksia tehnyt, ja vetoketju olisi siis voinut olla päälläkin. Olkahihnan tein 3 nahkapalasesta, mitkä taitoin ja ompelin yhteen ja sitten letitin.

 Toinen puoli laukusta noudattelee samanlaista linjaa. Tämän tosin tein pajon yksinkertaisemmin. Halusin kuitenkin jotain pientä toisellekin puolelle, koska pelkkä ruskea nahka näytti jotenkin tylsältä. Harmittelin myös kun ei ollut mitään koristeniittejä tms. mitä olisi voinut miettiä tähän.

 Tässä pilkottaa hieman sisäpuolta, mikä on siis kierrätettyä raitapuuvillaa. Laukku on sopivan tilava kalenterille, papereille ja rahapussille. Sisältä löytyy myös yksi vetoketjutasku mihin saa vaikka avaimet, niin ei tarvitse niitä kaivella laukun pohjalta.

Olkahihnan kiinnitykseenkin jouduin soveltamaan. Letittämisestä johtuen liitoskohdista tuli niin paksut, ettei kone olisi siitä selvinnyt. Käsin yritin, mutta eihän tavallisen neulan kanssa hommasta mitään tullut. Jollain virittelyllä sain kiinnityskohdista tuon näköiset. Toivottavasti kestää menossa mukana! Rinkula on kierrätetty aiemmasta laukustani, mikä sanoi jo sopimuksen irti. Hihna on sen verran pitkä että laukkua voi kantaa pään yli, mutta menee myös hyvin saman puolen olalla.

Olipahan projekti, mutta vihdoin tuli valmista. Kauneusvirheitä löytyy, mutta täytyy sanoa että pitkästä aikaa koin todellista ompelun onnistumisen riemua. Monesta vaikeasta kohdasta tuli selvittyä, kuitenkin ilman valmiita kaavoja ja täysin ilman ohjeita. Eikä nahan ompelustakaan ole sen enempää aiempaa kokemusta, kuin pieni yksinkertainen kännykkäkotelo. 

Tämä pääseekiin heti käyttöön ja tositoimiin, sillä minulla puhaltaa elämässä taas jälleen totaalisesti uudet tuulet ja vaihdan työpaikkaa ja istahdan myös samalla koulunpenkille jatkokouluttamaan itseäni. Ja otin myös uuden urheilulajin opeteltavaksi. Tässä siis todennäköisesti verkkainen julkaisutahti jatkuu kaiken hässäkän keskellä, mutta tuskin ompelukoneet täysin hiljenee. Mukavaa syksyä kaikille!

P.S.

Ja kaikkihan tietysti haluaa varmasti nähdä ja tietää kaavan. Tässä sen on, eräässä yövuorossa piirretty aamuyöllä.

Laukun mitoiksi tuli: korkeus 27cm ja leveys 36cm, olkahihna 70cm

Perusvaatetta pojalle 128cm

Pojan vaatekaappi kaipasi täydennystä perusvaatteilla. Pitkähihaisiin paitoihin olikin jo kaava, minkä olen tuumannut hoikalle pojalle hyväksi. Mutta lyhythihaista paitakaavaa vähän haeskelin. Lopulta sellainen löytyi v.06 Ottobrestä. Koska poika on hoikka, piirsin kaavan n.116cm leveydellä, mutta 128cm pituudella. Kaava näytti jo mallikuvissa ja kaava-arkissa leveältä mallilta.

 Housujen kaavaksi etsin taas jotain muuta, vaikka Ultimate Casual on ollut hyväksi havaittu kaava. Perushousukaava löytyikin OB 4/15. Poika itse pyysi joustofroteehousuja ja tästä olin enemmän kuin tyytyväinen, sillä college ei tunnut kestävän ehjänä pojan menossa. Ohjeessa housunlahkeissa on resorit, mutta itse laiton kuminauhat.

Kankaat:

-Auto ja lentokone Eurokangas

-petrooliraita Jonic ja sinappinen raita Nosh

muva-raitaa en muista

-jalkapallo Sashop

-vaaleampi vihreä joustofrotee Sampsukka

ja tummempi ostettu yksityiseltä 

Kaavat: 

-Pitkähihaiset paidat OB 6/14 Ensemble suurennettuna 128cm

-Lyhythihainen paita OB 3/06 T-paita leveys 116cm, pituus 128cm

-Housut: OB 4/15 Juggler 128cm

Prinsessa vai prinssi?

Syysterveiset täältä blogi hiljaisuudesta. Kummasti sitä arki mennyt kiireiseksi, ettei oikein bloggaamaan ole ehtinyt. Ja kyllä tuossa oli pieni ompelutaukokin, kun ei yksinkertaisesti ehtinyt eikä jaksanut tässä arjen hulinassa. Todellakin tuntuu olevan ruuhkavuodet ja onhan se niin, että työnteko haittaa harrastuksia! Nyt vapaapäivän kunniaksi ompelin eilen illalla ja jatkoin aamulla loppuun. Ja sain kuin sainkin tytön heti kuvattavaksi ne päällä.

Olen tässä miettinyt, että on aika erilainen maailma tytölle kasvaa kahden isoveljen jälkeen pikkusiskona. Meillä asuu prinsessa isopoika tällä hetkellä. Tämän ison pojan vaatemakukin vaihtelee, toisaalta pitäisi poikamaisia ajoneuvoja, mutta toisaalta mennään tyttömäisemmin korut kaulassa ja toivotaan pinkkiä mekkoa. Mutta täytyy sanoa, että olen iloinen kun mitään suurta röyhelöprinsessa vaihetta ei ole tullut, enkä pistä pahitteeksi vaikka ei tulisikaan. Ja tyytyväisenä ompelen nyt kaikenlaista ja -väristä vaatetta.

Tässä tytön omista toiveista vaatetta. 

 Kankaat:
-Raidat Jonic

-Autot Eurokangas 

-Ponit Sampsukka

Kaavat:

-Leggarit: oma kaava 104cm

-Autopaita OB 4/15 Three tipes T muokattuna kaulua-aukko normaaliksi, koko 104cm

-poni tunika OB 4/15 Animal Portraits (olkia muokattuna, mm.tereet jätin pois), koko 104cm

Miten teidän lasten vaatemaut on menneet? Onko selkeitä vaiheita minkälaista ja minkäväristä pidetään vai kelpaako kaikki?

Mukavaa viikonloppua!

Omaan vaatekaappiin täydennystä

Olen ommellut verrattain aika paljon, varsinkin itselleni, viime aikoina, mutta tänne blogiin ei meinaa ehtiä postailemaan, tai jos ehtisi niin ei ole kuvaajaa. Jos sattuisi muistamaan kuvien ottoa kun olisi kuvaajia, niin vaatteissa on tietysti juuri joku räkäklöntti tai ketsuppitahra keskellä paitaa. Toisaalta, sehän on vain lapsiperheen elämää ja mikä kivointa, ompelut pääsevät heti käyttöön eikä jää lojumaan kaappiin. Viime aikoina onkin tullut päivitettyä koko poppoon vaatekaappia. Paljon lähti kiertoon, kirpparille ja myös reikäiset/pinttyneet joko uusiokäyttöön tai roskiin. Ja jälleen tuli vastaan vaatetta, mitä ei oikeastaan ole edes käytetty, tälläisiä meillä on mm.jäykät farkut ja kauluspaidat sekä tytöllä oli muutama mekko mitä ei millään suostunut päälleen laittamaan. Pojat varsinkin pitäisivät kiinni lempivaatteistaan, vaikka lahkeet alkaisi olla jo lyhyet ja reikiäkin vähän siellä sun täällä.

Ostin vihreää farkkua ja tiikeritrikoota poikien vaatteita varten. Mutta niinhän siinä kävi, että ne pääsiikin minun omaan käyttööni. Farkut on suosikki vaatteeni, joten niitä ei voi olla liikaa. Peruspaitojakin tarvitsen ehdottomasti lisää, niitä on ehkä tylsin tehdä tai ostaa. Hävettävää ihan myöntää kuinka kulahtaneita peruspaitoja kaapissani oikein olikaan! Tästä paitakaavasta on tullut yksi suosikeistani. Se on mukavan väljä ja jotenkin tuntuu malliltaan ihan minulta. Olenkin etsinyt sellaista mukavaa peruskaavaa, mikä tuntuu hyvältä. Farkkuihin on kaava, mitä olen aiemminkin käyttänyt. Vielä sitä pikkuisen muokkailin ja huomasin että vielä seuraaviin voisin tehdä pieniä muutoksia. Onkohan se kaava koskaan täysin valmis? Mutta ehkä siitä alkuperäisestä kaavasta on enää etu- ja takakaarroke muokkaamatta, muuten olen tainnut joka kohtaa hieman muutella.

Tässä vihreät farkut ja trikoopaita koossa S.

Kankaat:

-Farkkukangas kestovaippakauppa

-Tiikeritrikoo Tyyne-Esteri (taitaa olla NOSH:n kangas)

Kaavat:

-Farkut Burda 3/2013 malli 104 Housut koko 36 (taitaa olla etu-ja takakaarroke enää alkuperäisestä kaavasta muokkaamatta)

-lasten OB 2/2000 T-paita (3/4 hihat) 170cm n.10cm helmaa pidennettynä

Arpajaisvoittoja

Olen vähän joka paikan höylä ja tulee osallistuttua vapaaehtoistoimintaan koulun ja lasten harrastusten kautta, tietysti miten omat aikataulut antaa myöten.  Mitään suuria vastuutehtäviä en ole itselleni ottanut, vaan osallistun tarvittaessa esim.tapahtumiin ja tulihan tuossa MLL kahvilaakin kotivuosina pidettyä. Arpajaisvoittojen keräys on monenkin kohdalle osuva asia. Muutamaan kertaan olen kiertänyt kyselemässä kaupoilta palkintoja sekä laittanut sähköpostia liikkeille, mutta tällä konstilla keräys on jäänyt kyllä mitättömäksi. Nyt päätin sitten etten viitsi kiertelyyn käyttää aikaa ja palkintoihin osallistun ensimmäistä kertaa käsin tehden. Outoa, koska en ole vielä muille ommellut, ainoastaan omalle sakille. Tässä tuleviin arpajaisiin voittoja, menee koulun hyväksi. Lisäksi on ajatuksena ommella muutama pipo, jos ehdin. Tässä siis kestokassi, kestorättejä ja pari pussukkaa.

Miten te, ehdittekö osallistua vapaaehtoistoimintaan?