Hurrrrrja käärme..

Lapset on toivoneet käärmeitä jo köh köh puoli vuotta. Nyt kun vihdoin joulun jälkeen kävin kangaskaapin läpi ja etsin kaikki tilkut käsiini, niin pystyi käärmeitäkin alkaa tehdä. Ja kyllä niitä tilkkuja vieläkin riittää! Loppuukohan ne koskaan?

  

Ensimmäisenä käärmeen sai keskimmäinen lapsista, sillä idea oli hänen. Koska minulla on lähinnä vain trikoo tilkkuja, niin tein käärmeen alaosan farkusta. Ajattelin, että pelkkä trikootilkkuinen käärme venyy liikaa joka suuntaan. Etsittiin sinisen ja vihreän sävyisiä tilkkuja pojan kanssa ja niistä kokosin käärmeen kasaan ompelukoneella. Sisälle laitoin pelkästään saumuroinnista tullutta ompelujätettä, joten käärmeellä on painoa paljon.

Tyynyliinan poika itse valikoi kankaista, toiselle puolelle raitakangasta ja toiselle puolelle vaaleansinistä. Sitten poika leikkasi kankaat mallin mukaan ja ompeli käänteet peittarilla ja saumat saumurilla. Minä tietysti olin apuna katsomassa että sujuu.

HommaHuone blogista bongasin värihaasteen vuodelle 2016. Osallistun näillä tammikuun värin; sinisen haasteeseen. Sininen on erilaisina sävyinä, varsinkin tummempina, kuulunut suosikkeihini. Koen sen aika neutraalina ja rauhoittavana värinä, ehkä myös turvallisena. Mielestäni se sopii niin vaatteeseen, astioihin kuin sisustukseen. Aika luonnollinen väri minulle.

Käärmeelle tein hampaat collegesta ja kieli vanhoista verhoista. Silmät ja sieraimet poika piirsi kangastusseilla. On ollut mukava tehdä lasten kanssa yhdessä näitä ompeluprojekteja. Ja kiva kun lapset ovat alkaneet esittää erilaisia toiveita ja huomaavat, että itse tekemällä voi tehdä vaikka mitä ja aloittaa samantien kun niitä käsityö juttuja kaapeissa todellakin on. Käärmeelle tuli pituutta n.240cm ja ympärysmittaa n.40cm.

Kyllähän näiden kanssa näkee vain hyviä unia, eikö?

Tilkkuilua

 Olen aina ihaillut muiden tekemiä tilkkutäkkejä, mutta ajatellut etten minä sellaista jaksa tehdä. Tuossa sitten joulunpyhien jälkeen aloitin kangaskaapin siivouksen ja niitä tilkkuja ja kangaspalojahan riitti ihan reilusti. Oli pientä tilkkua ja isompaa kangaspalasta, mitkä roikkui kaapissa ilman inspiraatiota, kun niistä oli jo jotain aiemmin tehty. Koska en tiennyt mitä niille kaikille oikein tekisin, päätin tehdä ensimmäisen tilkkupeittoni. Ensin siitä piti tulla piknik-peitto, mutta matkan varrella suunnitelma muuttui sohvapeitoksi, mihin kaikki mahtuisimme kääriytymään pakkasiltoina, mutta loppujen lopuksi päätin tehdä siitä pussilakanan tytölle. Hyvä idea? Tai ei. Sellainen siitä tuli. Enpäs arvannut sen valmiina painavan ihan niin paljoa. Mutta jos ei pussilakanana käyttöä tule, mietin jo jatkoa päiväpeitoksi.

Tilkkujen kooksi valikoitui 20cm x 20cm. Totesin 10cm x 10cm olevan aika pieni ja hermoja raastava ompelukokemus näin ensimmäiseksi tilkkupeitoksi. Sitäpaitsi 20cm x 20cm kokoisista paloista oli helppo laskea pussilakanan 150cm x 200cm kooksi saumanvaroineen. Kaivoin kaapista kaikki tilkut ja pidempään "hilloutuneet" kangaspalat ja leikkelin ne pahvipalasen kanssa yksitellen paloiksi. Osasta kankaista sai useampia paloja ja osaa vain 1kpl. Levitin olohuoneen lattialle pussilakanan ja sen päälle aloin asettelemaan tilkkuja. Koska tilkkujen määrä vaihteli ja värisävyt samoin, päätin laittaa palat täysin randomisti ja aloin ommella paloja yhteen rivi kerrallaan. Niinhän siinä kävi että ilta vierähti nopeasti ja saumuri sauhusi usean tunnin putkeen.
 

 Taakse jätin isompia kangaspaloja, koska 150 x 200 kokoista yksittäistä kangasta ei minulla ollut ja tähän pääsi loppuja isompia paloja, mitkä kaapissa pyörivät odottelemassa tekijää. Tuota päärynäkangasta ostin aikanaan ompelu-urani heh alussa ja tein siitä leggarit tytölle ja sen jälkeen se on sen n.2v ollut kaapissa. Marimekon ruutukankaasta olen tehnyt silloin tällöin aina jotain pientä, sitä oli minulla korallin värisenäkin (etupuolella viimeiset palat) ja olikin jo kiva saada kangas käytettyä kokonaan kaapista pois.

 Pussilakanan yläkulmissa on käsiaukot helpottamassa peiton laittamista.

 Kaveriksi tilkkupeitolle tein trikoosta tyynyliinan. Koska tilkkuinen tyynyliina voi tuntua vähän epämukavalta pään ja kasvojen alla, en tilkkuillut sitä. Leijonakuningas on yksi kestosuosikeistani, lapsena katsoin sitä uudestaan ja uudestaan kyllästymättä. Omat lapsenikin ovat sitä tykänneet katsoa, ei kyllä niin suurella palolla kuin itse aikanani. Melkein tekisi mieli napata tyynyliina omakseni.

 Lapsuusmuisto haasteen aikana painettiin tytön kanssa vaahteranlehdillä ja sieltä jäi yksi painettu kangaspala käyttämättä. Sen käytin nyt tyynyliinan toiselle puolelle.

 

Tässähän nämä valmiina odottamaan käyttäjää. Tässä jo seuraavaa tilkkuiluprojektia suunnittelen, sen verran tuota tilkkua ja ompelujätettä syntynyt viime vuosien aikana. Itse en ainakaan raaski helpolla luopua mistään, vaan ajattelen, josko sitä joskus johonkin tarvitsisi. Tarvitsee tai ei, niin päätin että nyt niistä on jotain tehtävä. Onneksi seraavaan projektiin saan suunnitteluapua keskimmäiseltä lapselta. Tästä varmasti lisää ensi vuoden alussa, jos suunnitelmissa onnistutaan.

Oikein mukavaa loppu vuotta ja onnea vuodelle 2016!