Tilkkupeittoja

Tilkkukangas laatikko oli taas tupaten täynnä, joten leikkelin niistä paloja ja ensin ompelin omalle vauvalle tilkkupeiton. Ja samalla innostuin sen verran lisää että tein vielä tilkkupeitot lahjaksi kaksospojille ja tuttava myös pyysi omalle tytölleen. Joten neljä peittoa syntyi. Mutta silti tilkkuloota näyttää täydeltä ja tilkkukasa isolta. Loppuuko ne koskaan? Taustana kaikissa peitoissa on joustofrotee.

Kaksospojille sinisen ja vihreän sävyisinä

Tuttavan vauvalle  

 Ja omalle vauvalle 

En ole aiemmin virkannut, tai no kerran epäonnistuen. Siitäkin jo yli vuosi aikaa. Sen jälkeen olikin virkkuukoukut ja kuteet ja muut pysynyeet hyllyssä, Nyt sitten vihdoin päätin, että opettelen virkkaamaan ainakin koreja ja se oli tämän vuoden uuden opetteluni. Olen päättänyt opetella joka vuosi jotain uutta, mitä tahansa. No mutta, ei se virkkaaminen niin vaikeaa ollutkaan. Koreja syntyi muutama putkeen ja sitten tarvitsisikin jo kudetta ostaa lisää. Tämäkään ei tietysti mennyt kuin strömssössä, koska halusin valkoisen raidan koriin. Valkoinen kude on paksumpaa eikä siksi oikein sovi koriin, Tämä pienempi kori pysyy muodossaan, mutta isompi kori "lörpähtää" mikä harmittaa. Mutta vielä en ainakaan purkuhommiin ole ryhtynyt. Ihan mukavaa puuhaa tämäkin :)

Tilkkuilua

 Olen aina ihaillut muiden tekemiä tilkkutäkkejä, mutta ajatellut etten minä sellaista jaksa tehdä. Tuossa sitten joulunpyhien jälkeen aloitin kangaskaapin siivouksen ja niitä tilkkuja ja kangaspalojahan riitti ihan reilusti. Oli pientä tilkkua ja isompaa kangaspalasta, mitkä roikkui kaapissa ilman inspiraatiota, kun niistä oli jo jotain aiemmin tehty. Koska en tiennyt mitä niille kaikille oikein tekisin, päätin tehdä ensimmäisen tilkkupeittoni. Ensin siitä piti tulla piknik-peitto, mutta matkan varrella suunnitelma muuttui sohvapeitoksi, mihin kaikki mahtuisimme kääriytymään pakkasiltoina, mutta loppujen lopuksi päätin tehdä siitä pussilakanan tytölle. Hyvä idea? Tai ei. Sellainen siitä tuli. Enpäs arvannut sen valmiina painavan ihan niin paljoa. Mutta jos ei pussilakanana käyttöä tule, mietin jo jatkoa päiväpeitoksi.

Tilkkujen kooksi valikoitui 20cm x 20cm. Totesin 10cm x 10cm olevan aika pieni ja hermoja raastava ompelukokemus näin ensimmäiseksi tilkkupeitoksi. Sitäpaitsi 20cm x 20cm kokoisista paloista oli helppo laskea pussilakanan 150cm x 200cm kooksi saumanvaroineen. Kaivoin kaapista kaikki tilkut ja pidempään "hilloutuneet" kangaspalat ja leikkelin ne pahvipalasen kanssa yksitellen paloiksi. Osasta kankaista sai useampia paloja ja osaa vain 1kpl. Levitin olohuoneen lattialle pussilakanan ja sen päälle aloin asettelemaan tilkkuja. Koska tilkkujen määrä vaihteli ja värisävyt samoin, päätin laittaa palat täysin randomisti ja aloin ommella paloja yhteen rivi kerrallaan. Niinhän siinä kävi että ilta vierähti nopeasti ja saumuri sauhusi usean tunnin putkeen.
 

 Taakse jätin isompia kangaspaloja, koska 150 x 200 kokoista yksittäistä kangasta ei minulla ollut ja tähän pääsi loppuja isompia paloja, mitkä kaapissa pyörivät odottelemassa tekijää. Tuota päärynäkangasta ostin aikanaan ompelu-urani heh alussa ja tein siitä leggarit tytölle ja sen jälkeen se on sen n.2v ollut kaapissa. Marimekon ruutukankaasta olen tehnyt silloin tällöin aina jotain pientä, sitä oli minulla korallin värisenäkin (etupuolella viimeiset palat) ja olikin jo kiva saada kangas käytettyä kokonaan kaapista pois.

 Pussilakanan yläkulmissa on käsiaukot helpottamassa peiton laittamista.

 Kaveriksi tilkkupeitolle tein trikoosta tyynyliinan. Koska tilkkuinen tyynyliina voi tuntua vähän epämukavalta pään ja kasvojen alla, en tilkkuillut sitä. Leijonakuningas on yksi kestosuosikeistani, lapsena katsoin sitä uudestaan ja uudestaan kyllästymättä. Omat lapsenikin ovat sitä tykänneet katsoa, ei kyllä niin suurella palolla kuin itse aikanani. Melkein tekisi mieli napata tyynyliina omakseni.

 Lapsuusmuisto haasteen aikana painettiin tytön kanssa vaahteranlehdillä ja sieltä jäi yksi painettu kangaspala käyttämättä. Sen käytin nyt tyynyliinan toiselle puolelle.

 

Tässähän nämä valmiina odottamaan käyttäjää. Tässä jo seuraavaa tilkkuiluprojektia suunnittelen, sen verran tuota tilkkua ja ompelujätettä syntynyt viime vuosien aikana. Itse en ainakaan raaski helpolla luopua mistään, vaan ajattelen, josko sitä joskus johonkin tarvitsisi. Tarvitsee tai ei, niin päätin että nyt niistä on jotain tehtävä. Onneksi seraavaan projektiin saan suunnitteluapua keskimmäiseltä lapselta. Tästä varmasti lisää ensi vuoden alussa, jos suunnitelmissa onnistutaan.

Oikein mukavaa loppu vuotta ja onnea vuodelle 2016!