Käsitöitä lapsuusmuistojen siivittämänä

Vaapulan blogissa on ollut syksyn mielenkiintoisia haasteita. On ollut mukava seurata taitavien käsityöihmisten erilaisia töitä ja ihanaa kun joku jaksaa järjestää näitä haasteita. Itse tykkään kovasti niihin osallistua, kun haaste antaa aina hieman lisäpotkua käsityö harrastukselle. Osallistuin lapsuusmuisto-osioon. Mietin miten lähestyisin aihetta, ideoita oli monia ja oli vaikea päättää minkä niistä toteuttaisi..

Syksy on ollut ihanan lämmin ja aurinkoinenkin. Tyttö on keräillyt usein vaahteranlehtiä ja eräänä päivänä ulkoillessa sanoi että haluaisi maalata niitä. Muistin kotona olevan kangasvärejä ja siitä se ajatus lähti. Omissa lapsuusmuistoissa muistan kuinka tykkäsin lapsena kovasti piirrellä ja askarrella ja erilaisia töitä kertyi niin kotona kuin koulussa. Vieläkin on tallessa joku ala-asteella tehty penaalini ja yläasteella neulotut villasukat ja ommellun paidan käytin reikäiseksi asti. Ja muistan kuinka kaiversin kipsityötä melkein itku silmässä, muutaman kolon siihen sain aikaiseksi, mutta valmista tuli. Ei ne tekeleeni niitä kauneimpia ja taidokkaimpia ollut, mutta sitäkin rakkaampia. Ja ai, kun olin tyytyväinen omatekemiin juttuihin! Siitäkin syystä olen tyytyväinen että olen hypännyt käsitöiden pariin, vaikka välillä olen valmis heittämään koneet ikkunasta ulos, niin kyllä se silti on ihana sanoa lapsen paitaa ihastelevalle, että ihan ite tein.

Tyttö valikoi kankaat mihin maalaa. Yhdessä katsottiin värit ja sekoitettiin keltaista ja punaista syksyn väreissä. Tyttö maalaili innokkaana lehteä ja yhdessä painettiin se kankaalle, eikä tietenkään pienistä virheistä ja maalin leviämisestä välitetty. Tyttö vielä lisäksi maalaili vapaasti violettia kimallemaalia lehden ympärille.

Ja kas kummaa, poikakin innostui asiasta ja halusi tehdä itselleen tyynyliinan. Joten siitä rohkeasti otti pensselin ja maalin ja alkoi hommiin. Poika silloin tällöin pyytää että saisi ommella ja usein annankin jotain tilkkua ommeltavaksi. Nyt tulikin pojalta hyvä idea tehdä tyynyliina itse, se onkin mukavan helppo tehdä. Yhdessä katsottiin mittoja tyynystä ja leikattiin kangas, lähes omatoimisesti poika sitten ompeli saumat kasaan. Kun tyynyliina oli valmis, poika samantien vaihtoi sen itselleen ja oli oikeinkin tyytyväinen itse tekemästä tyynyliinasta. Ja ehkäpä vielä tyytyväisempi oli äiti :)

Tässä valmiit tuotokset; pyjama minun ompelemana. Tyttö muistaa kyllä mainita kuinka teki kuvan ihan itse. Ja pojan itselleen tekemä tyynyliina, josta heti muodostui lemppari. Raitakangas (ylempänä kuvassa) vielä odottaa mitä siitä tulisi, sitä ei tyttö vielä osannut päättää tehdäänkö tyynyliina, mekko vai pyjama. Toivottavasti näistä jää omille lapsille mukavia muistoja.

Kiitos Vaapula! Oli mukava osallistua haasteeseen!