Hukan perintö ja käärmekaverukset

Hommahuone- blogin helmikuun värihaasteena on pastelli. Itse olen tykästynyt mintun väriin ja se väri oli luonnollinen valinta tähän haasteeseen. Ostin aikanaan samantien, kun myyntiin tuli, Hukan Perintö -kangasta molemmissa väreissä. Ihastuin kankaaseen heti! Niiden loppupalat on kaapissa hilloutuneet jo jonkin aikaa, mielessä on ollut että pitäisi jotain tehdä, mutta ei ole raaskinut. Nyt haasteeseen kankaita valitessa minttu-keltaposkinen Hukka osui käteen ja huomasin yksivärisen minttutrikooni mätsäävän siihen loistavasti. Niistä muodostui lyhythihainen tunika tytölle koossa 110.

 Minttu ja hukka trikoo yhdistetty suoralla ompeleella.

Tyttö myös toivoi ja sai oman käärmeensä. Se on kuulemma ihan kiltti ja isoveljen käärmeen kaveri. Tähänkin sai hyvin tilkkuja käytettyä, pohjalla kierrätetty oranssi verho. Tyttö tonki kangaskasojani ja kertoi että käärme ja vauva tarvitsisivat tyynyt. Pääkallojen osuessa käteen halusi ne heti. Yhdessä leikattiin ja ommeltiin tyynyt valmiiksi. Tyynyjen ja käärmeen täytteenä on saumurisilppua ja kangastilkkuja. Vauva on myös saanut uuden takin.

Silmät ja sieraimet tyttö piirsi itse kangastusseilla.

Molemmat käärmeet ja vauva, ihan kavereita :)

Kaavat:

-Tunikassa kaavana OB 1/16 Blå Blomma/Havet muokattuna hihat lyhyiksi, koko110. 

-Vauvan takissa oma kaava.

Prinsessaa tytölle.

Osallistuin kimppatilaukseen Ruotsista. Selailin mitä ostaisi ja tyttö sattui tulemaan viereen ja näki prinsessoja ja niitä kauniin vaativasti pyyteli, joten pitihän niitä ostaa. Eipä tuo taida Frozenista vielä sen enempää tietää, mutta ei tuota kuosia pysty tällä hetkellä välttämään. Tuntuu, että on frozenia joka paikassa. Viikonloppuna sitten ompelin prinsessoja koossa 104cm. Kovasti kuvittelin tekeväni jo seuraavaa kokoa tytölle kaappiin, mutta taisi käydä niin että tämän hetkinen käyttövaatepino vain kasvoi. Täytyykin alkaa piirrellä jo koon 110cm kaavoja.

 Koska ostin vain 0,5m palasen, piti hihoja jatkaa raidalla.

 Jotta prinsessa ähkyltä vältyttäisiin, tein myös jotain muuta. Lyhythihaiseen paitaan kyselin tytöltä minkä kuvan haluaa ja punainen kissa oli toiveena. Kuvahaulla sitten löytyi kissa, joka tassulla koittaa saada perhosta kiinni. Sen kuvan piirsin paperille kuvahaun kuvaa apuna käyttäen ja paperista piirsin silityskalvon nurjalle ja leikkasin irti.

 Hihat ja helman tikkailin peitetikkikoneen nurjaommel päälle päin koristeompeleeksi. Peittarilla nämä onkin nopea ommella, ompelukoneen koristeompeleet tuntuu nykyään tosi hitaalle. Ompelukoneessani ei myöskään ole paininjalan puristuksen säätöä. joten se helposti venyttää trikoota.

 Ylemmät mekko ja paita sekä keijuleggarit valmistui nopeasti, mutta tämä viininpunainen-violetti mekko vastusti loppuun saakka. Pitkästä aikaa teki mieli surauttaa tiskirättejä koko mekosta, kun alkoi hermot mennä. Ensiksi ompelin tuon frozen kuvan trikoon nurjalle puolelle. Sen purin pois ja ompelin uudelleen oikealle puolelle. Sitten aloin kasata takakappaletta ja huomasin leikanneeni violetin trikoon väärin päin, eli nurja puoli tulisi eteen. Voi että kun sapetti! Violettia trikoota ei tietysti ollut jäljellä enää riittävästi uuteen palaseen. No, onneksi pala oli reilu, niin sain sen käännettyä ja leikattua siitä hieman ehkä hassun mallisen, takakappaleen jatkoksi. Sitten ompelin hihat kasaan, niissä sentään kaikki sujui. Seuraavaksi aloin tehdä taskuja. Ensin tuli joku aivopieru ja ompelin taskunsuut kiinni. Varmaan siksi, kun tavallisesti ompelen taskupussit. Eikun purkamaan. Onneksi oli pari pientä palaa violettia trikoota jäljellä, niin sain vielä uuden taskut leikattua. Sitten onnistuikin taskut tehdä ja tikata kiinni. Kasasin mekon ja katsoin sitä ja ei voinut kuin nauraa..

 ...kuva on ihan vinossa, taskut on ihan eri korkeudella, takahelma on ihan epäsymmetrinen, koska tietysti unohdin tarkistaa violetin osan leikkauksen jälkeen. Sen lisäksi ompelumerkkikin meni vähän huonosti, liikaa tuli saumuroitua ja lapuissa olevan kukka jäi sauman alle ja M-kirjain osittain. Ja jottei sekään riitä niin niskan kokomerkkikään ei taakse keskelle osunut vaan meni ihan vinoon. Lähellä oli siis tiskirätiksi joutumista, mutta päässee silti käyttöön virheistään huolimatta. Mutta sehän mekossa täsmää hyvin yhteen, kun kaikki on vähän vinossa :D

Kankaat:

-Prinsessa ja frozen Jonic
-minttu t-paita Lasten taikamaa

-Hihojen raitatrikoo Eurokangas

-Keijutrikoo vaihdettu

-Violetti ja viininpunainen kirpparilta

Kaavat:

-T-paidat Ob 3/15 Lionella koko 104; jätetty rimpsuhelma pois, lisätty pituutta ja hihat yksinkertaiset

-Prinsessa mekko ylöosa Ob 1/16 Blå Blomma koko 104cm; pätkästy lantion kohdalta Lionellan mukaan, rimpsuhelma tehty loppukankaasta mitä sai tehtyä.

-Viininpunainen mekko Ob 1/2016 Blå Blomma koko 104cm

-Leggarit Ob 6/14 Back to Front leveys 98cm, pituus 104cm

Hurrrrrja käärme..

Lapset on toivoneet käärmeitä jo köh köh puoli vuotta. Nyt kun vihdoin joulun jälkeen kävin kangaskaapin läpi ja etsin kaikki tilkut käsiini, niin pystyi käärmeitäkin alkaa tehdä. Ja kyllä niitä tilkkuja vieläkin riittää! Loppuukohan ne koskaan?

  

Ensimmäisenä käärmeen sai keskimmäinen lapsista, sillä idea oli hänen. Koska minulla on lähinnä vain trikoo tilkkuja, niin tein käärmeen alaosan farkusta. Ajattelin, että pelkkä trikootilkkuinen käärme venyy liikaa joka suuntaan. Etsittiin sinisen ja vihreän sävyisiä tilkkuja pojan kanssa ja niistä kokosin käärmeen kasaan ompelukoneella. Sisälle laitoin pelkästään saumuroinnista tullutta ompelujätettä, joten käärmeellä on painoa paljon.

Tyynyliinan poika itse valikoi kankaista, toiselle puolelle raitakangasta ja toiselle puolelle vaaleansinistä. Sitten poika leikkasi kankaat mallin mukaan ja ompeli käänteet peittarilla ja saumat saumurilla. Minä tietysti olin apuna katsomassa että sujuu.

HommaHuone blogista bongasin värihaasteen vuodelle 2016. Osallistun näillä tammikuun värin; sinisen haasteeseen. Sininen on erilaisina sävyinä, varsinkin tummempina, kuulunut suosikkeihini. Koen sen aika neutraalina ja rauhoittavana värinä, ehkä myös turvallisena. Mielestäni se sopii niin vaatteeseen, astioihin kuin sisustukseen. Aika luonnollinen väri minulle.

Käärmeelle tein hampaat collegesta ja kieli vanhoista verhoista. Silmät ja sieraimet poika piirsi kangastusseilla. On ollut mukava tehdä lasten kanssa yhdessä näitä ompeluprojekteja. Ja kiva kun lapset ovat alkaneet esittää erilaisia toiveita ja huomaavat, että itse tekemällä voi tehdä vaikka mitä ja aloittaa samantien kun niitä käsityö juttuja kaapeissa todellakin on. Käärmeelle tuli pituutta n.240cm ja ympärysmittaa n.40cm.

Kyllähän näiden kanssa näkee vain hyviä unia, eikö?

Trikoopaitoja ja merinokerrasto koossa S

Ompeluryhmässä saatiin ostaa kangasta, mistä ompelin itselleni 2 paitaa. Kangas oli mieleiseni, mutta olikin hieman vaikea pohtia mitä siitä haluaisin tehdä. Toisaalta en nähnyt kaikkea samassa vaatteessa, mutta värien puolesta tiesin yhdistämisen olevan hieman haastavaa. Tongin kangaskasoja enkä tietyti löytänyt mitään sopivaa yksiväristä enkä edes mustaa trikoota. Joten valinta tapahtui niiden epäsopivien joukosta.

Tämä tunika valmistui ensin. Kaavaa ei taaskaan ollut, vaan laitoin t-paidan kankaan päälle ja lähdin siitä mallailemaan ensin miten haluan kuviot. Se olikin haastavaa, kun oli tietysti monta mahdollisuutta ja ideaa. Kun pääsin lopputulokseen leikkasin kangasta reilulla kädellä. Hihat on holkkihihat.

Se yhdistettävä kangas olikin se seuraavaksi vaikein tehtävä. Mallailin kankaan kanssa erivärisiä tummia trikoita. Koska tosiaan ei kaapissa ollut kuin pieni pala mustaa trikoota, päädyin laittamaan tälläistä aika lirua mustahtavaa trikoota taakse. Ihan en vielä tiedä tuliko huti päätös, täyty asiaa pohtia tunikaa pitäessä, sillä ehkä vähän turhan erisävyinen tuo on.

Pakkasessa kuvauksessa oli hauskaa ja kylmää. Mittari oli laskenut lukemiin -22.

Tämän paidan kuvaajaksi otin 3v tytön. Tässä hänen taidonnäytettään :)

Tuli sitä jotain säähänkin sopviaa tehtyä, koska joka vuosihan se talvi yllättää kylmyydellään. Tein siis merinokerraston itselleni ja hyvin kasvot peittävän kypärämyssyn. Minähän työmatkapyöräilen ympäri vuoden ja hiihtoonkin olen taas hurahtanut ja juostuakin tulee. Kunhan tämä flunssa tästä nyt taas hellittää niin pääsee urheilemaan. Näillä pakkasilla helposti  paleltuu kasvot. Aiemmin minulla ei olekaan ollut merinokerrastoa ja kerrasta rakastuin. Sehän on mahdottoman lämmin!

Kaavat:

-tunika ja toppi omat

-Merino kypärämyssy oma

-merino housut Ob 5/14 Sammalikko 36 (muokattuna omien mittojen mukaiseksi ja sivusaumattomaksi ja vyötäröä matalammaksi) 

-merinopaita Ob 5/13 Monday Basic (olkasauma muokattu pois)

Kankaat:

-toppi ja tunika etuosa ompeluryhmästä. Topin takaosa trikoo kangastukku ja tunikan takaosan mustahtava trikoo kangaskapina

-musta ja tumman harmaa merinovilla jyvaskylankangaskauppa

-punainen ja lime merinovilla fb kirppikseltä

Tilkkuilua

 Olen aina ihaillut muiden tekemiä tilkkutäkkejä, mutta ajatellut etten minä sellaista jaksa tehdä. Tuossa sitten joulunpyhien jälkeen aloitin kangaskaapin siivouksen ja niitä tilkkuja ja kangaspalojahan riitti ihan reilusti. Oli pientä tilkkua ja isompaa kangaspalasta, mitkä roikkui kaapissa ilman inspiraatiota, kun niistä oli jo jotain aiemmin tehty. Koska en tiennyt mitä niille kaikille oikein tekisin, päätin tehdä ensimmäisen tilkkupeittoni. Ensin siitä piti tulla piknik-peitto, mutta matkan varrella suunnitelma muuttui sohvapeitoksi, mihin kaikki mahtuisimme kääriytymään pakkasiltoina, mutta loppujen lopuksi päätin tehdä siitä pussilakanan tytölle. Hyvä idea? Tai ei. Sellainen siitä tuli. Enpäs arvannut sen valmiina painavan ihan niin paljoa. Mutta jos ei pussilakanana käyttöä tule, mietin jo jatkoa päiväpeitoksi.

Tilkkujen kooksi valikoitui 20cm x 20cm. Totesin 10cm x 10cm olevan aika pieni ja hermoja raastava ompelukokemus näin ensimmäiseksi tilkkupeitoksi. Sitäpaitsi 20cm x 20cm kokoisista paloista oli helppo laskea pussilakanan 150cm x 200cm kooksi saumanvaroineen. Kaivoin kaapista kaikki tilkut ja pidempään "hilloutuneet" kangaspalat ja leikkelin ne pahvipalasen kanssa yksitellen paloiksi. Osasta kankaista sai useampia paloja ja osaa vain 1kpl. Levitin olohuoneen lattialle pussilakanan ja sen päälle aloin asettelemaan tilkkuja. Koska tilkkujen määrä vaihteli ja värisävyt samoin, päätin laittaa palat täysin randomisti ja aloin ommella paloja yhteen rivi kerrallaan. Niinhän siinä kävi että ilta vierähti nopeasti ja saumuri sauhusi usean tunnin putkeen.
 

 Taakse jätin isompia kangaspaloja, koska 150 x 200 kokoista yksittäistä kangasta ei minulla ollut ja tähän pääsi loppuja isompia paloja, mitkä kaapissa pyörivät odottelemassa tekijää. Tuota päärynäkangasta ostin aikanaan ompelu-urani heh alussa ja tein siitä leggarit tytölle ja sen jälkeen se on sen n.2v ollut kaapissa. Marimekon ruutukankaasta olen tehnyt silloin tällöin aina jotain pientä, sitä oli minulla korallin värisenäkin (etupuolella viimeiset palat) ja olikin jo kiva saada kangas käytettyä kokonaan kaapista pois.

 Pussilakanan yläkulmissa on käsiaukot helpottamassa peiton laittamista.

 Kaveriksi tilkkupeitolle tein trikoosta tyynyliinan. Koska tilkkuinen tyynyliina voi tuntua vähän epämukavalta pään ja kasvojen alla, en tilkkuillut sitä. Leijonakuningas on yksi kestosuosikeistani, lapsena katsoin sitä uudestaan ja uudestaan kyllästymättä. Omat lapsenikin ovat sitä tykänneet katsoa, ei kyllä niin suurella palolla kuin itse aikanani. Melkein tekisi mieli napata tyynyliina omakseni.

 Lapsuusmuisto haasteen aikana painettiin tytön kanssa vaahteranlehdillä ja sieltä jäi yksi painettu kangaspala käyttämättä. Sen käytin nyt tyynyliinan toiselle puolelle.

 

Tässähän nämä valmiina odottamaan käyttäjää. Tässä jo seuraavaa tilkkuiluprojektia suunnittelen, sen verran tuota tilkkua ja ompelujätettä syntynyt viime vuosien aikana. Itse en ainakaan raaski helpolla luopua mistään, vaan ajattelen, josko sitä joskus johonkin tarvitsisi. Tarvitsee tai ei, niin päätin että nyt niistä on jotain tehtävä. Onneksi seraavaan projektiin saan suunnitteluapua keskimmäiseltä lapselta. Tästä varmasti lisää ensi vuoden alussa, jos suunnitelmissa onnistutaan.

Oikein mukavaa loppu vuotta ja onnea vuodelle 2016!

Pyhien viettoon rennosti collegella

Joulunpyhät tulossa ja sinne tarvitsi hieman rentoa ja mukavaa vaatetta. Hupparitunika Annukan aurinkoiset blogin inspiroimana. Kaavaa etsin, millä toteuttaisin ja OB Woman lehdestä löytyikin hyvännäköinen hupparin kaava. Pidensin helmaa reilulla kädellä ja pyöristin takaa. Mietin muitakin muokkauksia, mutta päätin mennä kaavan mukaan. Taitoin kaavan kahtia ja leikkasin eriväriset kankaat, nostin etukappaleen kaavan itseni päälle ja hihan kädelle ja katsoin kohdan mistä hihat pätkäisen. Myönnän, että hieman jännitti osuuko hihojen sauma samaan kohtaan, mutta niin ne vain kohtasivat. Tunikasta tuli juurikin mieleiseni, mukavan rento ja lämmin pidettäväksi. Satulahihat (?) on mukavaa vaihtelua perushihoihin. Huppu on mielestäni turhan muhkea, sitä pienennän jos vielä kaavaa käytän, mutta muuten kaava sopii minulle erittäin hyvin ja vastaa kokoa sillä käytän S/36 vaatetta.

 Olin tehnyt housuja pojalleni OB 4/15 löytyneestä kaavasta ja koska ne näytti mukavilta pojan päällä, päätin tehdä itselleni samalla kaavalla. Valitsin kooksi 170, mistä hieman lyhensin lahkeita. Lahkeet jäi vieläkin pitkiksi, mutta ei käyttöä haittaa kun on resorit lahkeissa. Mukavat kotihousut.

Vyötäröllä leveä resori keltaisilla nauhoilla. Saa syödä vapaasti jouluherkkuja :)

Kaavat:

-Tunika OB Woman 5/15 Get Moving koko 36

-Housut Ob 4/15 Juggler koko 170

Kankaat:

-Huppari petrooli harjattu joustocollege Kangaskapina, 

              alaosa sininen 100% puuvilla college Jyväskylän kangaskauppa

-Housut 100% puvuilla college Nappinja, 

   housujen resori Jyväskylan kangaskauppa,

keltainen nauha on kengännauha 

 Näiden tonttujen myötä toivotan rauhaisaa joulun aikaa 

ja 

paljon ompeluaikaa ja inspiraatiota vuodelle 2016 !

Käsitöitä lapsuusmuistojen siivittämänä

Vaapulan blogissa on ollut syksyn mielenkiintoisia haasteita. On ollut mukava seurata taitavien käsityöihmisten erilaisia töitä ja ihanaa kun joku jaksaa järjestää näitä haasteita. Itse tykkään kovasti niihin osallistua, kun haaste antaa aina hieman lisäpotkua käsityö harrastukselle. Osallistuin lapsuusmuisto-osioon. Mietin miten lähestyisin aihetta, ideoita oli monia ja oli vaikea päättää minkä niistä toteuttaisi..

Syksy on ollut ihanan lämmin ja aurinkoinenkin. Tyttö on keräillyt usein vaahteranlehtiä ja eräänä päivänä ulkoillessa sanoi että haluaisi maalata niitä. Muistin kotona olevan kangasvärejä ja siitä se ajatus lähti. Omissa lapsuusmuistoissa muistan kuinka tykkäsin lapsena kovasti piirrellä ja askarrella ja erilaisia töitä kertyi niin kotona kuin koulussa. Vieläkin on tallessa joku ala-asteella tehty penaalini ja yläasteella neulotut villasukat ja ommellun paidan käytin reikäiseksi asti. Ja muistan kuinka kaiversin kipsityötä melkein itku silmässä, muutaman kolon siihen sain aikaiseksi, mutta valmista tuli. Ei ne tekeleeni niitä kauneimpia ja taidokkaimpia ollut, mutta sitäkin rakkaampia. Ja ai, kun olin tyytyväinen omatekemiin juttuihin! Siitäkin syystä olen tyytyväinen että olen hypännyt käsitöiden pariin, vaikka välillä olen valmis heittämään koneet ikkunasta ulos, niin kyllä se silti on ihana sanoa lapsen paitaa ihastelevalle, että ihan ite tein.

Tyttö valikoi kankaat mihin maalaa. Yhdessä katsottiin värit ja sekoitettiin keltaista ja punaista syksyn väreissä. Tyttö maalaili innokkaana lehteä ja yhdessä painettiin se kankaalle, eikä tietenkään pienistä virheistä ja maalin leviämisestä välitetty. Tyttö vielä lisäksi maalaili vapaasti violettia kimallemaalia lehden ympärille.

Ja kas kummaa, poikakin innostui asiasta ja halusi tehdä itselleen tyynyliinan. Joten siitä rohkeasti otti pensselin ja maalin ja alkoi hommiin. Poika silloin tällöin pyytää että saisi ommella ja usein annankin jotain tilkkua ommeltavaksi. Nyt tulikin pojalta hyvä idea tehdä tyynyliina itse, se onkin mukavan helppo tehdä. Yhdessä katsottiin mittoja tyynystä ja leikattiin kangas, lähes omatoimisesti poika sitten ompeli saumat kasaan. Kun tyynyliina oli valmis, poika samantien vaihtoi sen itselleen ja oli oikeinkin tyytyväinen itse tekemästä tyynyliinasta. Ja ehkäpä vielä tyytyväisempi oli äiti :)

Tässä valmiit tuotokset; pyjama minun ompelemana. Tyttö muistaa kyllä mainita kuinka teki kuvan ihan itse. Ja pojan itselleen tekemä tyynyliina, josta heti muodostui lemppari. Raitakangas (ylempänä kuvassa) vielä odottaa mitä siitä tulisi, sitä ei tyttö vielä osannut päättää tehdäänkö tyynyliina, mekko vai pyjama. Toivottavasti näistä jää omille lapsille mukavia muistoja.

Kiitos Vaapula! Oli mukava osallistua haasteeseen!